Tasan kolmen viikon päästä olen uudessa maassa, uudessa
koulussa ja uudessa kodissa. Helmikuun alusta kesäkuun loppuun asti ulottuva Erasmus-vaihdon
kevätlukukausi irrottaa minut yhteisöviestinnän opinnoista Jyväskylästä ja juurruttaa
hetkellisesti Vilnan rosoromantiikan ja koripallo-faniuden keskelle.
Mutta miksi Vilna, miksi Liettua? Kieltämättä Liettua ei ole
sieltä mediaseksikkäimmästä päästä jos vaihtokohteita listataan. Itseäni on
kuitenkin aina kiehtonut rosoisuus, epätäydellisyys sekä ne polut, jotka ovat
ehkä niitä vähemmän tallattuja. Lisäksi rinkkani on nähnyt monet Länsi- ja
Etelä-Euroopan maat, useat Aasian kohteet ja muutaman Amerikan mantereen
valtion. Sen sijaan tuo kuuluisa Itä-Blokki on jäänyt huomioitta mielestäni jo
liian kauan. Onko parempaa tilaisuutta päästä tutustumaan maahan ja sen kulttuuriin
kun tuomalla oman arjen ja opinnot sinne mukanaan?
Itse hakuprosessi Vilnan yliopistoon ja Erasmus-vaihtoon oli oikeastaan hyvinkin helppo:
kotiyliopiston myönnettyä paikan, täytin Vilnan
yliopiston oman hakukaavakkeen sekä Learning agreementin ja postitin ne opintosuoritusotteen
ja passikopion kera Liettuaan. Vajaassa viikossa sain myöntävän vastauksen ja
ovet Vilnaan avautuivat. Toki kaikki vaihtoon liittyvät paperityöt eivät tähän rajoittuneet, mutta vähällä mielestäni kuitenkin selvittiin.
Mieletön munkki yhdistettynä hyvään suunnitteluun sai aikaan
sen, etten matkalle lähde tällä kertaa yksin. Avokilleni Rikulle tarjoutui oman
koulunsa JAMKn kautta myös vaihtomahdollisuus Vilnaan. Jottei toisen naama ala
liiaksi kyllästyttämään, olemme kuitenkin sijoittuneet opiskelemaan eri
kouluihin; minä Vilnan yliopistoon ja Riku International School of Law and
Businessiin. Molemmille tarjottiin koulun puolesta asuntola-asumista, joiden
taso vaihteli suuresti näiden kahden koulun kesken. Kuvat ja luetut kokemukset
Vilnan yliopiston asuntolasta toivat mieleen Kouvostoliiton betonit höystettynä
alakerran kaltereilla, yhteisillä vessoilla sekä alakerran kyylääjä-mummoilla.
Tosin kuukausivuokran keveys (n. 50e) varmasti tekee asuntolasta hyvinkin
siedettävän asuinympäristön. Rikun ”asuntola” olisi taas ollut koulun
läheisyydessä, keskustan ulkopuolella oleva hotelli 200 euron kuukausivuokralla.
Molempia asuntoloita kuitenkin yhdisti se, että opinahjojen ulkopuolisilla ei
olisi ollut mahdollisuutta majoittua näihin pirtteihin. Näistä syistä päätimme
jo varhaisessa vaiheessa vuokrata oman asunnon yksityiseltä puolelta.
Koska Vilnan odotettavasti upea vanhakaupunki on rakentunut
yliopiston ympärille, rajasimme asunnon hakua näiden muodostamaan
Senamiestis-nimiseen kaupunginosaan. Paikallisena kontaktihenkilönä meillä oli
Rikun vanhempien tuttava, vanhempi herrasmies, jonka uskoimme paljasjalkaisena
vilnalaisena arkkitehtina ymmärtävän ja osaavan auttaa meitä asuntoasioissa. Uutta
kotia metsästettiin eri nettisivustojen kautta (esim. http://www.aruodas.lt/ , http://www.edomus.lt/) jopa parin kuukauden
ajan mutta harmittavan usein olimme hetken liian myöhässä ja asunto vietiin
neniemme alta. Lopulta saimme tältä avuliaalta vilnalaiselta herralta erään
asunnonvälittäjän yhteystiedot, joka viimein tarjosi meille mitä sopivinta
kalustettua kaksiota täydellisellä sijainnilla. Kuvien perusteella teimme
päätöksen hyväksyä ja kirjoittaa nimet alle vuokrasopimukseen. Nyt siis
jännitetään perille pääsyä ja sitä, kuinka kuvat vastaavat todellisuutta…
