Räkäisiä nokkia, tukkeutuneita mieliä

Maanantaina se sitten iski. Ja lamautti. Uutisten mukaan jonkinlainen flunssaepidemia-aalto kaataa kaupunkilaisia petiin ja täyttää poliklinikat. Inkivääri-sitruuna-hunaja-juoma on pitänyt meidät hengissä vaikkakin kieltämättä keuhkoissa tuntuu jo siltä, että yskiminen ja niistäminen on tuhonnut kaikki hengityselimet. Toivoa parantumisesta on jo näkyvissä ja nyt toivotaankin, ettei tarvitsisi lähteä enää tapaamaa lääkärisetää. Koska tämä viikko on vietetty kotisohvalla nessuvuoren alla, on aika päivittää viime viikonlopun tapahtumia.

Onnea Liettua ja sen pappa.

Lauantaina juhlistimme kaveriporukalla Liettuan itsenäisyyspäivää päivämatkalla maan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Kaunasiin. Kolmen euron junalipun jälkeen moderni pendolino kiiti suomalaisvaikutteisten metsämaisemien läpi ja tunnissa olimme perillä. Toisin kuin Vilnassa, kaupat ja turistikohteet olivatkin koko päivän kiinni ja kaupunki hiljaisen harmaa.  Lisäksi myöhästyimme kaupungin itsenäisyysseremonioista ja kävellessämme Kaunasin bulevardia vastaamme tuli kymmeniä perheitä heiluttaen puna-kelta-vihreitä minilippujansa ja lapsipainoilla varustettuja ilmapalloja. Ilmeisesti ainoa itsenäisyyspäivän sessio, jota emme missanneet, oli jokseenkin aggressiivinen ja massiivinen oikeiston mielenosoitusmarssi, jossa uhottiin Liettuaa liettualaisille ja josta syljettiin meitä ei-liettualaisia päin. Rikun koordinaattorin mukaan olisimme olleet syvällä lirissä, jos mukanamme olisi ollut vähänkään tummahipiäisempi luokkatoveri. Päädyimme hylkäämään matkasuunnitelmamme sekä kävelemään määrätiedottomasti kaupungissa keskittyen maisemien ja matkaseuran kuvaamiseen. Kaunasiin palaamme keväämmällä, kun banderollit on laskettu, bulevardin lehtipuut huojuvat vihreinä, aurinko lämmittää joenpientaretta, nähtävyydet ovat avoinna eikä loska kastele sukkia.

Adam ja hänen uskomaton taitonsa
olla katsomatta kameraan
oikealla hetkellä

"Rauhanomainen" natsimarssi

Illanpäätös oli värikäs perheillallinen ystäviemme kotona Olandun dormitorissa, jonka on toinen Vilnan yliopiston asuntoloista. Asuntoloiden auloissa päivystää 24/7 vanhanliiton babuska (tällä kertaa dieduska), joka nappaa asukkaiden vieraiden henkkarit ja muistuttaa poistumisesta ennen puoltayötä.  Vaikka olen matkoillani aikamoisissa luolissa ja slummeissa öitä viettänyt, olen silti erityisen tyytyväinen maksaessani ”hieman” ekstraa omasta asunnostamme vanhan kaupunkin keskustassa, yliopiston vieressä.  Vaikka Olandun asuntola on huhujen mukaan se yliopiston siistimpi asuntola, vaati siellä asuminen tiettyä mielentilaa ja kommunistisuutta. Ahtaissa, kylmissä ja haisevissa huoneessa asuu kolme vaihto-oppilasta, jotka myös jakavat  kuuden muun asukkaan kanssa pikkuriikkisen kylpyhuoneen, jonka seinät on maalattu homeella ja räällä. Yhteisiä oleskelutiloja ei ole, mikäli tupakkaparveketta ei lasketa mukaan. Keittiöitä löytyy pari per kerros, mutta kuulemma ainoastaan muutama talon keittiöistä on käyttökelpoisia. Näissäkin ”käyttökelpoisissa” keittiöissä tekisi mieli vetää kumihanskat käteen ja hengityssuojain naamalle. Yhteiskäytössä olevia astioita ei ole, vaan jokainen lukukauden vaihtarit ostaa omat ruuanvalmistus- ja syömisaseensa. Siivoaminen on asukkaiden vastuulla, mikä kyllä näkyy. Tästä viihtyisästä miljööstä huolimatta illallisemme oli maittava ja hauska. Ja me siivosimme omat jälkemme!

Steffe nauttii

Pasta su suris ir pomidorai!

Sunnuntaina alkoi kipeys kurkkimaan, mutta itsepäisesti päätin lähteä muiden mukana toteuttamaan disco-keilaus-missiotamme Akropolikseen. Vaikka kahden tunnin turnauksen lopullinen voittaja jäikin kyseenalaiseksi, voin sen verran paljastaa, että tällä kertaa taisin olla lähempänä kärki- ja kuin loppupäätä! Jei!

Riku hukkui oluttynnyriimme

Tyyliä!

Orientoitumista opiskeluun

Kiipeäminen kolmen ristin kukkulalle oli
rakkuloiden arvoista

Kun viikko sitten maanantai-aamuna tallustin loskassa Vilnan yliopiston vaihtolukukauden avajaistilaisuuteen mielen valtasi monenlaiset ajatukset: mitä ja kuinka vaativaa opiskelu täällä on, miten löydän oikeat luokat ja salit tässä Tylypahkaa muistuttavassa linnassa sekä ennen kaikkea, minkälaisia ihmisiä tapaan vai saanko lainkaan ystäviä? Ensimmäisiin kysymyksiin en vielä ensimmäisen orientaatioviikon perusteella osaa antaa syväluotaavia vastauksia, mutta yhdestä asiasta olen varma: kavereita täällä saa väkisinkin.

Orientaatioviikko, näin kavereiden kesken OW, on siis takanapäin ja varsinaiset opinnot alkoivat tällä viikolla. Orientaatioviikko koostui mm. Vilnan yliopiston tarjoamista opastetuista kaupunki-ja yliopisto-kierroksista, tiedekuntien koordinaattoreiden tapaamisista sekä Survival Lithuania kielikurssista.  Viikkoa värittivät myös Erasmus-verkoston järjestämät iltaohjelmat kuten tervetuliaisbileet, karaoke-ilta ja Wild Dates-treffihuutokauppa, jossa pystyi huutamaan itselleen treffit ja auttamaan samalla Liettuan köyhiä lapsia. Ja ei, en myynyt Rikua.

Tervetuloa Vilnan Yliopistoon

Yliopiston kirjasto: tekee mieli jopa opiskella

Keskiviikkona kohtasin kriittisen aikuisikäni ja täytin 24 vuotta. Samaan aikaan Sauletekion International Business Schoolissa järjestettiin kansallisruokien ilta, jossa vaihtarit saivat vatsansa täyteen tuomalla mukanaan oman haarukan ja muille maistettavaksi purtavaa omasta kotimaastaan. Koska meidän kymenlaaksolaisesta ruokakomerosta löytyi ainoastaan Turkin pippureita ja Salmaria, eikä bussimatka kaupungin laidalle enää kiehtonut, päätimme järjestää syntymäpäiväjuhlani uusien ihanien ystävieni kesken meidän kotoisassa kaksiossamme kakun ja snäckhenkisen äärellä. Ah, kuinka ihanat juhlat ja eeppiset jatkot sainkaan!

Jatkot. Kiitokset taksikuskille kuvan ottamisesta
kolmen aikaan aamuyöllä Vilnan vilkas-
liikenteisimmällä kadulla

Synttäridrinkki jeah!

Perjantai-iltana vielä kimallettiin Bling Bling-paardeissa, joissa tuli ilmi taas liettualainen organisoinnin puute: aivan liian pieni kuppila yhdistettynä neljäänsataan halvasta oluesta halvaantuneeseen vaihto-opiskelijaan aikaan sai narikka”jonon”, jossa paine ja tungos oli kovempi kuin Roskilden päälavalla. Tulipahan todistettua, että tiskit voivat todella kaatua, naulakot repeytyä seinästä takkien painosta ja rappusten kivetykset murtua kun asioita ei mietitä kahdesti. Täsmällistä ja harkitsevaa suomalaista saattaa toisinaan hämmästyttää täällä yleinen ”vähän sinne päin”-tekeminen ja suurpiirteiset asenteet. Joskus se puhtaasti vain potuttaa.

Kun kaaoksenomaisen illan kimalteet olivat haihtuneet kolmen tunnin yöunilla, busseilimme lentokentälle vastaan parin vuoden takaisia Jyväskylän entisiä vaihto-opiskelijoita Arnea ja Janicea. Ryanairin naurettavan halpojen lentolippujen ansiosta tämä belgialais-hollantilainen pariskunta saattoi tulla tekemään ensimmäinen virallisen Ansku’s and Riku’s Bed & Breakfast arvioinnin (palvelu oli kuulemma niin tasokasta, että jatkosta saanee lukea Lonely Planetista!) Kolme päivää näiden tovereiden seurassa sisälsi jäävuoren huippuna tajuttoman määrän ruokaa, patikointia, hc-turisteilua, elokuvatikettejä, poikien saunavuoroa, käännöskukkasia ja Hesburgeria!

Liettualaisia "herkkuja", nykyisiä ja entisiä erasmuksia.

Mikä täydellisen ihanan rankka päätös orientaatioviikolle. The real studies, here I come!

Ps. Kiitos kaikille Suomi- ja synttärikorttien lähettäjille! Hymyiltiin kovasti viime viikolla 

Weekend in pictures

Kaksi viikkoa lomailua ja turisteilua on taputeltu ja huomenna alkaa kevätlukukauden aherrus. Viimeisen lomaviikonlopun tapahtumat ja tunnelmat kiteytyvät seuraaviin lomakuviin. Ja ei, nämä kuvat ei sisällä rusketusraitojen esittelyä Cuba libren ja Lambadan tahtiin vaan loskaa ja toppatakkeja.

 

Perjantaina valloitimme Gediminos-kukkulan, joka ei ole alla makaavani kasa hiekkaa, vaan ihan oikea kukkula Vilnan vanhankaupungin reunalla. Siellä myös nököttää ihan oikea linna, Ylälinna.

Maisemat mäeltä olivat pilvisestä säästä huolimatta makoisat.

Kuvassa Jono gatve, joka rajaa talomme pohjoissiipeä. Tätä tallustamme usein. Myös tänäkin viikonloppuna.

Launtai-päivä kului Vilnan skeittihallilla kisoja seuraillen. Tuunattiin myös itsellemme SimpleSession-paidat. KVL-FIN

Sunnuntaina pyöriskelimme pitkin katuja ja vaelsimme hypermarkettiin ostamaan Rikulle uutta kahvipannua. Edellinen siis kesti viikon. 

Matka käy kätevästi paikallisilla trolley-busseilla. Plussasäällä ikkunoista näkee jopa ulos.

Kummallista, mutta olen huomannut kauppojen herkkutiskien pidentävän kauppareissujemme pituutta.

Häpeäkseni en ole vielä täysin lämmennyt liettualaiselle keittiölle. Nämä "herkku"tiskit siis kierrämme kaukaa. Toistaiseksi.

Matkalla törmäsimme myös vanhaan ystäväämme Frank Zappaan,

..muutamaan pinkkiin kirkkoon...

...sekä perinteisempään vilnalaiseen maisemaan.

Illalla vetäydyimme sohvan uumeniin MTVn lukuisten kanavien viihteeseen valmistautumaan ensimmäiseen koulupäivään. Reppu huomiseksi on pakattu reippaalla mielellä ja varasukilla.