Orientoitumista opiskeluun

Kiipeäminen kolmen ristin kukkulalle oli
rakkuloiden arvoista

Kun viikko sitten maanantai-aamuna tallustin loskassa Vilnan yliopiston vaihtolukukauden avajaistilaisuuteen mielen valtasi monenlaiset ajatukset: mitä ja kuinka vaativaa opiskelu täällä on, miten löydän oikeat luokat ja salit tässä Tylypahkaa muistuttavassa linnassa sekä ennen kaikkea, minkälaisia ihmisiä tapaan vai saanko lainkaan ystäviä? Ensimmäisiin kysymyksiin en vielä ensimmäisen orientaatioviikon perusteella osaa antaa syväluotaavia vastauksia, mutta yhdestä asiasta olen varma: kavereita täällä saa väkisinkin.

Orientaatioviikko, näin kavereiden kesken OW, on siis takanapäin ja varsinaiset opinnot alkoivat tällä viikolla. Orientaatioviikko koostui mm. Vilnan yliopiston tarjoamista opastetuista kaupunki-ja yliopisto-kierroksista, tiedekuntien koordinaattoreiden tapaamisista sekä Survival Lithuania kielikurssista.  Viikkoa värittivät myös Erasmus-verkoston järjestämät iltaohjelmat kuten tervetuliaisbileet, karaoke-ilta ja Wild Dates-treffihuutokauppa, jossa pystyi huutamaan itselleen treffit ja auttamaan samalla Liettuan köyhiä lapsia. Ja ei, en myynyt Rikua.

Tervetuloa Vilnan Yliopistoon

Yliopiston kirjasto: tekee mieli jopa opiskella

Keskiviikkona kohtasin kriittisen aikuisikäni ja täytin 24 vuotta. Samaan aikaan Sauletekion International Business Schoolissa järjestettiin kansallisruokien ilta, jossa vaihtarit saivat vatsansa täyteen tuomalla mukanaan oman haarukan ja muille maistettavaksi purtavaa omasta kotimaastaan. Koska meidän kymenlaaksolaisesta ruokakomerosta löytyi ainoastaan Turkin pippureita ja Salmaria, eikä bussimatka kaupungin laidalle enää kiehtonut, päätimme järjestää syntymäpäiväjuhlani uusien ihanien ystävieni kesken meidän kotoisassa kaksiossamme kakun ja snäckhenkisen äärellä. Ah, kuinka ihanat juhlat ja eeppiset jatkot sainkaan!

Jatkot. Kiitokset taksikuskille kuvan ottamisesta
kolmen aikaan aamuyöllä Vilnan vilkas-
liikenteisimmällä kadulla

Synttäridrinkki jeah!

Perjantai-iltana vielä kimallettiin Bling Bling-paardeissa, joissa tuli ilmi taas liettualainen organisoinnin puute: aivan liian pieni kuppila yhdistettynä neljäänsataan halvasta oluesta halvaantuneeseen vaihto-opiskelijaan aikaan sai narikka”jonon”, jossa paine ja tungos oli kovempi kuin Roskilden päälavalla. Tulipahan todistettua, että tiskit voivat todella kaatua, naulakot repeytyä seinästä takkien painosta ja rappusten kivetykset murtua kun asioita ei mietitä kahdesti. Täsmällistä ja harkitsevaa suomalaista saattaa toisinaan hämmästyttää täällä yleinen ”vähän sinne päin”-tekeminen ja suurpiirteiset asenteet. Joskus se puhtaasti vain potuttaa.

Kun kaaoksenomaisen illan kimalteet olivat haihtuneet kolmen tunnin yöunilla, busseilimme lentokentälle vastaan parin vuoden takaisia Jyväskylän entisiä vaihto-opiskelijoita Arnea ja Janicea. Ryanairin naurettavan halpojen lentolippujen ansiosta tämä belgialais-hollantilainen pariskunta saattoi tulla tekemään ensimmäinen virallisen Ansku’s and Riku’s Bed & Breakfast arvioinnin (palvelu oli kuulemma niin tasokasta, että jatkosta saanee lukea Lonely Planetista!) Kolme päivää näiden tovereiden seurassa sisälsi jäävuoren huippuna tajuttoman määrän ruokaa, patikointia, hc-turisteilua, elokuvatikettejä, poikien saunavuoroa, käännöskukkasia ja Hesburgeria!

Liettualaisia "herkkuja", nykyisiä ja entisiä erasmuksia.

Mikä täydellisen ihanan rankka päätös orientaatioviikolle. The real studies, here I come!

Ps. Kiitos kaikille Suomi- ja synttärikorttien lähettäjille! Hymyiltiin kovasti viime viikolla