Riga - Paris of the Baltics

Matkustelu, sen helppous ja halpuus oli yksi niistä lukuisista syistä, jotka ajoivat minut hakeutumaan vaihtoon ja suuntamaan kompassin etenkin Itä-Euroopan suuntaan.  Kuukausi sitten valloitimme porukalla Kaunasin ja viimeisimpänä viikonloppuna uskaltauduimme kutistetulla kokoonpanolla ulkomaille. Naapurimaan pääkaupunki  Riika yllättikin meidät moderniudellaan,  länsimaalaisuudellaan sekä uskomattoman koreankirjavalla arkkitehtuurillaan.

Matka Vilnasta Riikaan taittui bussilla neljässä tunnissa reilun 10 euron hintaan. Yömme nukuimme Cinnamon Sally-hostellissa, joka osoittautuikin yhdeksi parhaimmaksi varakodiksi, missä olen koskaan matkoillani yötä viettänyt. Jo pelkästään rento ilmapiiri, mahtava henkilökunta, erityisen siistit tilat ja muhkean pehmeät sängyt olisivat ansainneet viisi hostelli-tähteä, mutta kun kuvaan astuvat aamuiset vaniljavohvelit,  ei-niin-perinteiset-turistivinkit,  täydellinen sijainti, omatoiminen baari ja uskomaton kotoisa tunnelma ylitetään jo kaikki asteikot. Luulen, että retkestämme Riikaan olisi tullut monelta kantilta erilaisempi ja luultavasti huomattavasti tylsempi mikäli olisimme päätyneet muiden hostellien lakanoihin.

Vohveleita ja KARJALANPIIRAKOITA aamupalaksi

Viikonlopun aikana söimme nerokkaissa ravintoloissa, katsastimme eläintarhan keväisen heräämisen, joimme drinkkejä 27. kerroksessa, shoppailimme salmiakkia Stockmannilla,  kävelimme kymmeniä kilometrejä ja vierailimme muun muassa jokseenkin kyseenalaisilla varastetun tavaran markkinoilla. Hämmästyimme yhä uudelleen rakennusten kyvyistä olla kauniita ja nautimme pilvettömän taivaan häikäisystä.  Yllätyimme joka kerta kun ruotsalainen keski-ikäinen alkoholisoitunut  huonetoverimme avasi suunsa. Samaisen henkilön toimesta hostellimme soundtrack koostui lähinnä Hurriganesin kappaleista.

Etsi kuvasta ihminen

Stalinin synttärikakku

Liian monen hyvän aterian jälkeen...

Verrattuna Vilnaan Riika tuntui reippaasti vilkkaammalta, modernilta sekä kaupunkimaisemmalta. Monet kansainväliset ketjuliikkeet ovat ankkuroituneet Riikan kauniisiin kortteleihin, jotka ajoittain toivatkin mieleen keväisen Helsingin Kruunuhaan tai Tukholman. Ilmeisesti Latvialla on ollut lisäksi naapurimaataan enemmän valuuttaa kunnostaa vanhankaupungin rakennuksia ja sijoittaa uutuuden kiiltäviin julkisiin kulkuneuvoihin. Paluu Vilnaan tuntui kuitenkin turvallisen hyvältä, sillä tämä kaupunki tuntuu jo kodilta. Ehkä siksi, että lopulta olemme molemmat kuitenkin pikkukaupungin kakaroita.

Minne karkasit kevät?

Kevään karkaaminen näyttää olevan globaali ilmiö tällä pallon puoliskolla. Juuri kun uhkarohkeana uhosin, että toppatakin ja lapasten aikakausi on viimein ohi, lopetin säälimästä naapuriston yhteisen Simba-kissan värjöttelyä jäisellä takapihallamme ja ostin jopa uudet aurinkolasit, lämähti se kirjaimellisesti päin kasvoja. Takatalvi. Lunta vaakatasossa, 10 asteen pakkasessa. Liukasta, märkää ja ennen kaikkea ärsyttävää. Iltasanomien ansiosta tiedän kyllä, että Suomi kalisuttaa hampaitaan alemmissa lukemissa ja tujumman lumimyräkän keskellä, mutta ei se ole nautintoa täälläkään. Tsemppiä ja lumenkestävyyttä my finns gals and bros!

Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna kaupungin ja etenkin vanhan kaupungin valtasi Kaziukas Fair eli yksi maailman suurimmista ulkoilma markkinoista. Nämä markkinat ovat hyvin perinteiset, kunnioittaen Liettualaisia traditioita ja historiaa ja keskittyen joka vuosi johonkin Liettuan alueeseen. Myyjiä ja vieraita kerääntyy ympäri Balttiaa, jolloin kadut pursuavat mm. rinkeleitä, kuumaa viiniä ja olutta (!), kuivakukkia, koreja, lihaa, juustoja ja kaikkea näiden väliltä myyviä kojuja. Ihmisiä on liikaa. Intian väentungos tuntui esikoululeikiltä yrittäessämme edetä massan mukana. Kaksi kilometriä kolmessa tunnissa, siinä ei enää naurata. Etenkään kun tämä kaksi kilometri on kotikatua. Lisänä parvekkeen alla soittava aloitteleva saksofonisti, jonka repertuaariin kuului kolme eri kappaletta. Sen viikonlopun soundtrack ei siis ollut epäselvä.

Ihmispaljous Gediminolla

Riku ja festariruoka

Pelle Peloton

Otimme haltuun myös Vilnan ”keskuspuiston” Vingio parkasin, jossa tunnelma poikkeaa suuresti kaupungin humusta. Seikkailimme joenpientareita pitkin ja tähystimme Suomea muistuttavia maisemia.

Rentouttavaa ja rauhallista!

Kävimme katsastamassa kavereiden kanssa paikallisella Tavastialla, Loftas-klubilla, virolaista bändiä nimeltään Ewert and the Two Dragons, joka on kerännyt kehuja ympäri Eurooppaa. Musiikki oli aisteja tyydyttävää ja paikka mitä mainioin! Tätä ennen ehdimme Rikun kanssa todistaamaan nuorten katutanssijoiden taitoja kansainvälisessä Vilnius Street Battle-tanssitapahtumassa. Uskomattomia taitojaan esittelivät tanssijat Itä-Euroopasta aina Iso-Britanniaan asti tuomareiden ollessa lajiensa ykkösveivaajia suuresta maailmasta. Elokuviakin olemme käyneet katsastamassa suhteellisen tiuhaan tahtiin ja keilapallo on liu’utellut meitä perässään jo useamman kerran. Kaupungin parhaita burgereita on metsästetty ja raaka-ruokaa kokeiltu. Ylipäätään Vilna ei vaikuttaisi olevan populaarikulttuurin tai trendien ykköskeskittymä, mutta pienellä etsinnällä ja korvien sekä silmien auki pitämisellä täältäkin löytää mielenkiintoista ja vaihtoehtoista kulttuurin muotoja oopperan ja baletin rinnalle.

Kyllä pojat tiesi kuinka veivaa

Terveiset hetkellisesti keväisestä Vilnasta!

Suomen edustus kansainvälisessä iltapäivässä

Parin päivän päästä busseilemme keväisempään Riikaan! Seuraavat kuulumiset siis sieltä.

Järkähtämättömiä totuuksia Liettuasta

Maaliskuun alun kunniaksi listasin muutamia täydellisiä tosiseikkoja Liettuasta ja Vilnasta. Seuraavat faktat perustuvat omakohtaisiin havaintoihin ja kokemuksiin, joten ne eivät ole stereotyyppisiä yleistyksiä vaan kertovat absoluuttisen totuuden tästä maasta ja uudesta kotikaupungistamme. Poikkeuksia näihin ei ole. 

• Monilla nuorilla naisilla on todella pitkät hiukset. Ja aidot sellaiset.
• Täällä ihmiset kättelevät. Siinä missä suomalaiset tervehtivät ystäviään heillä, moilla tai jopa halauksella, täällä kätellään. Kaikkia ja aina. Jopa äitiä.
• Kadut ovat kapeita ja ihmiset eivät väistä.
• Katukuvassa näkyy hyvin vähän lihavia ihmisiä.
• Katukuvassa näkyy hyvin vähän tuulipukuja.
• Kahvi on halpaa ja todella hyvää. Trendikahvilat eivät riistä kuten Suomessa.
• Terassit aukeavat helmikuussa. Ainakin tänä vuonna.
• Liettuan kielessä on seitsemän sijamuotoa. Jokainen niistä on liikaa.
• Kauppojen kassojen liukuhihnat ovat minimaalisia eivätkä nekään useimmiten toimi.
• Perinteinen ja todella suosittu välipala on varškės sūrelis, suomeksi kökösti käännetty kohuke. Tätä jogurttimaista suklaakuorrutettua patukkaa saa höystettynä miljoonilla mauilla, joista unikonsiemen on henkilökohtainen suosikkini.
• Kaikki on lukkojen takana. Meidän asuntoon pääsy vaatii neljä avainta. Plus extra-avain postilaatikkoon.
• Vilnassa ei tunneta käsitettä asiakaspalvelu. Jos saat myyjältä hymyn, olet onnekas tai naamassasi on likaa.
• Liettuasta ei löydy H&M:a, Ikeaa tai Lidl:ä. Sen sijaan täältä löytyy R-kioski, Seppälä, Lindex, Prisma, Neste Oil sekä Finnkinon tytäryhtiö Forum Cinemas.  Lisäksi Estrellan ja Taffelin sipsit, Fazerin suklaat ja Valion jogurtit löytyvät jokaisesta pienimmästäkin kioskista.
• Vanhan kaupungin asuinnossa kerrosten patterit on kytketty toisiinsa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos me kyllästymme saunomaan 30 asteen lämmöissä ja päätämme säätää pattereitamme pienemmälle, löydämme ulko-ovestamme alakerran naapurimme jättämän post-it-lapun, joka kehottaa kytkemään lämmöt päälle tai hän paleltuu kylmien pattereidensa kylkeen. Testattu.
• WC:t on merkattu kolmioilla. Kannattaa muistaa, että miesten toilettien ovesta on bongattavissa kolmion kärjellään, naisten lappeellaan. Voi tietysti myös kokeilla onneaan.

Näin se on ja niin se makaa. Aamen.