Riga - Paris of the Baltics

Matkustelu, sen helppous ja halpuus oli yksi niistä lukuisista syistä, jotka ajoivat minut hakeutumaan vaihtoon ja suuntamaan kompassin etenkin Itä-Euroopan suuntaan.  Kuukausi sitten valloitimme porukalla Kaunasin ja viimeisimpänä viikonloppuna uskaltauduimme kutistetulla kokoonpanolla ulkomaille. Naapurimaan pääkaupunki  Riika yllättikin meidät moderniudellaan,  länsimaalaisuudellaan sekä uskomattoman koreankirjavalla arkkitehtuurillaan.

Matka Vilnasta Riikaan taittui bussilla neljässä tunnissa reilun 10 euron hintaan. Yömme nukuimme Cinnamon Sally-hostellissa, joka osoittautuikin yhdeksi parhaimmaksi varakodiksi, missä olen koskaan matkoillani yötä viettänyt. Jo pelkästään rento ilmapiiri, mahtava henkilökunta, erityisen siistit tilat ja muhkean pehmeät sängyt olisivat ansainneet viisi hostelli-tähteä, mutta kun kuvaan astuvat aamuiset vaniljavohvelit,  ei-niin-perinteiset-turistivinkit,  täydellinen sijainti, omatoiminen baari ja uskomaton kotoisa tunnelma ylitetään jo kaikki asteikot. Luulen, että retkestämme Riikaan olisi tullut monelta kantilta erilaisempi ja luultavasti huomattavasti tylsempi mikäli olisimme päätyneet muiden hostellien lakanoihin.

Vohveleita ja KARJALANPIIRAKOITA aamupalaksi

Viikonlopun aikana söimme nerokkaissa ravintoloissa, katsastimme eläintarhan keväisen heräämisen, joimme drinkkejä 27. kerroksessa, shoppailimme salmiakkia Stockmannilla,  kävelimme kymmeniä kilometrejä ja vierailimme muun muassa jokseenkin kyseenalaisilla varastetun tavaran markkinoilla. Hämmästyimme yhä uudelleen rakennusten kyvyistä olla kauniita ja nautimme pilvettömän taivaan häikäisystä.  Yllätyimme joka kerta kun ruotsalainen keski-ikäinen alkoholisoitunut  huonetoverimme avasi suunsa. Samaisen henkilön toimesta hostellimme soundtrack koostui lähinnä Hurriganesin kappaleista.

Etsi kuvasta ihminen

Stalinin synttärikakku

Liian monen hyvän aterian jälkeen...

Verrattuna Vilnaan Riika tuntui reippaasti vilkkaammalta, modernilta sekä kaupunkimaisemmalta. Monet kansainväliset ketjuliikkeet ovat ankkuroituneet Riikan kauniisiin kortteleihin, jotka ajoittain toivatkin mieleen keväisen Helsingin Kruunuhaan tai Tukholman. Ilmeisesti Latvialla on ollut lisäksi naapurimaataan enemmän valuuttaa kunnostaa vanhankaupungin rakennuksia ja sijoittaa uutuuden kiiltäviin julkisiin kulkuneuvoihin. Paluu Vilnaan tuntui kuitenkin turvallisen hyvältä, sillä tämä kaupunki tuntuu jo kodilta. Ehkä siksi, että lopulta olemme molemmat kuitenkin pikkukaupungin kakaroita.