Kurssien viemää

Nyt kun koulu on virallisen todistuksen noutoa vaille sinetöity on aika uhrata muutama sana itse opiskelulle upeassa Vilnan yliopistossa.

Kokemukseni mukaan opetuksen ja kurssien sisältöjen taso vaihtelee suuresti tiedekuntien ja yksittäisten kurssien välillä. Kaikki tänä keväänä valitsemani kurssit olivat tarkoitettu ainoastaan vaihto-opiskelijoille, mikä näkyi myös monesti melko alhaisena vaatimustasona. Toisaalta ne ystäväni, jotka päätyivät muun muassa kansainvälisten suhteiden ja politiikan kursseille yhdessä paikallisten opiskelijoiden kanssa joutuivat oikeasti tekemään töitä arvosanojensa eteen.

Kurssien peruutuksista, päällekkäisyyksistä ja kampusten välimatkoista johtuen  alkuperäinen kurssisuunnitelmani muuttui jo heti helmikuun alussa. Valitsemistani viestinnän kursseista yhtä ei järjestettykään kevätlukukaudella, toinen meni itselleni aikataulullisesti plörinäksi  ja kolmannen sisältö tuntui liian tutulta. Päätinkin raivata kurssisuunnitelmaani tilaa Vilnan yliopiston (kuulemani mukaan) laadukkaille psykologian opinnoille, joita myös sivuaineenani luen. Lopulliseen Learning agreementiin kirjattiin siis seuraavat kurssit: Survival Lithuania, Lithuanian Language 1, Russian Language 1, Communication Psychology, Life-span Development sekä Mental Health and HIV/AIDS.

Survival Lithuania –kurssi oli kaksi viikkoa kestävä intensiivikurssi, jossa päivittäin puolentoista tunnin ajan keskityttiin liettuan kielen perusteisiin selviytymisen tasolla. Kurssi oli hyödyllinen ja opettajasta riippuen hyvinkin hauska. Lopuksi tentittiin hyvin yksinkertaisia ilmauksia ja sanastoa. Ymmärtääkseni suurin osa kahdestasadasta vaihtareista valitsi tämän kurssin, mutta tarkempaa tietoa siitä, kuinka moni lopulta opintopisteet kurssista keräsi, ei juurikaan ole.

Kielen haastavuus ja monien ”en todellakaan tarvitse liettuan kieltä ikinä elämässäni”-asenne johti siihen, että alkeiskurssin jälkeen kielen jatkajia ei enää löytynyt kuin kolmen ryhmän eli noin 30:n opiskelijan verran. Itse olin –ja olen edelleen sitä mieltä, että mikäli on valmis muuttamaan puoleksi vuodeksi toiseen maahan ja kulttuurin, kuuluisi mielenkiinto paikallisen kielen oppimiseen lähes siirtolaisen velvollisuuksiin. Etenkin Liettuan kaltaisessa maassa, jossa pääkaupungin keskustan ulkopuolella englanninkielentaitoinen myyjä/tarjoilija on yllättävä poikkeus, on hyvä pyrkiä ymmärtämään ja tulla ymmärretyksi edes sillä alkeellisimmalla kielellisellä tasolla. Lisäksi liettualaisen asiakaspalvelun nyrpeys johtuu usein pikemminkin yhteisen kielen puuttumisesta kuin henkilökohtaisesta tylyydestä. Kuten missä tahansa maassa, jo muutama sana paikallista kieltä tekee ihmeitä palvelun laadulle. Joskus saattaa jopa yllättyä tarjoilijan hyväksyvästä ja kannustavasta hymystä kun olet onnistunut tilaamaan koko seurueen illalliset liettuaa murtaen! Se on sitten aivan sama, meneekö kieliopillisesti se sopan tilaaminen nappiin. Tärkeintä on täysi vatsa ja iloinen mieli.

Palatakseni takaisin kursseihini Vilnan yliopistossa, on myönnettävä, että kyseinen liettuan kielen jatkokurssi oli kevään kursseista työläin, haastavin ja raskain. Opetusta oli koko kevään ajan 3 kertaa viikossa, ja joka kerralle tuli valmistella tehtäviä tai lyhyitä kirjoitelmia. Helppojen opintopisteiden takia kukaan tuskin kurssia valitsi, sillä jos vertaa kurssista saatavaa neljää opintopistettä ainoastaan 2 kertaa viikossa pidettävään melko kevyeen venäjän alkeiskurssin viiteen opintopisteeseen on selvää, että ainakaan kielten kurssien opintopisteet eivät ole täysin tasapainossa. Kuuleman mukaan tähän on suunnitteilla muutos ensi lukuvuonna. Sekä venäjän että liettuan kursseilla arvostelu suoritettiin sekä kuuntelun, kirjallisen että suullisen kokeen perusteella.

Kursseistani suurimmat odotukset kohdistuivat Communication psychology- kurssiin, sillä innoissani odotin sen yhdistävän pääaineeni yhteisöviestinnän ja sivuaineeni psykolgian teemat harmoniseksi kokonaisuudeksi. Toisin kuitenkin kävi, sillä kurssin alkuperäisen opettajan (kuka kuuleman mukaan on yksi inspiroivimmista professoreista kyseisessä yliopistossa) joutuessa sairaalaan hänen saappaisiin astui opettaja, jonka tietämys kummastakaan aiheesta –tai englannin kielestä – ei juurikaan vakuuttanut.

Life-span Development-kurssilla kävimme yhdessä hyvin pätevän opettajan johdolla läpi koko ihmisen elämänkaaren kehityksen hedelmöityksestä viimeiseen henkäykseen. Tämä hyvin mielenkiintoinen ja myös poikkitieteellinen kurssi tarjosi täydentävän jatkon Jyväskylän Yliopiston psykologian perusopintoihin kuuluvalle kehityspsykologian kurssille, jossa keskityttiin lähinnä lapsuus- ja nuoruusajan kehitystehtäviin. Arvostelu suoritettiin kahden esitelmän ja tiileskiven kokoisen kirjan tenttimisen perusteella.

Kursseistani yllätti ensimmäistä kertaa järjestettävä Mental Health & HIV/AIDS. Huumeiden käyttö ja HIV/AIDS ovat Liettuassa valitettavasti täysin eri luokan ongelmia kuin lintukoto Suomessamme ja tästä syystä kurssi  osoittautui todella mielenkiintoiseksi ja auttoi ymmärtämään myös tätä maata ja sen toimintaa entistä paremmin.  Tiivistetysti kurssilla pyrittiin näkemään mielenterveyden ja HIV:n  välistä yllättävän yleistä yhteyttä, mutta aiheemme levisi pitkälti myös muihin teemoihin kuin huumeidenkäyttöön ja vieroitushoitoihin. Raa’an faktan lisäksi kurssi sisälsi  reilusti itsetutkiskelua sekä omien asenteiden ja ennakkoluulojen tarkastelua ja arvioimista. Vähemmän akateemisen otteen korvasi kurssin käytönnänläheisyys ja intiimiys. Vierailimme pariin otteeseen huumeidenkäyttäjien vieroitushoidossa, HIV-positiivisten tuki- ja ohjauspalvelulaitoksessa sekä tapasimme henkilöitä, jotka työskentelevät päivittäin HIV/AIDS potilaiden kanssa. Myös kurssin kaksi opettajaa nuoresta iästään huolimatta olivat työskennelleet teeman parissa vuosikausia, joten ymmärrystä, pätevyyttä sekä taitoa osoittaa asioiden välisiä yhteyksiä ei heiltä uupunut.

Tiivistettynä voisin sanoa, että opiskelu Itä-Euroopan vanhimmassa yliopistossa oli vaihderikasta ja vaihtelevaa. Ensimmäisen viikon tiedekuntien kurssiesittelyihin kannattaa herätä, sillä moni kurssi vaikuttaa paperilla hyvin erilaiselta kuin mitä se todellisuudessa onkaan. Kurssiesittelyissä näkee myös opettajien kielitaidon tason. Tänne tuleville opiskelijalle tiedoksi, jos haastetta haluaa opintoihinsa, kannattaa pyrkiä paikallisten opiskelijoiden kursseille.