Laba diena ja muita viljeltyjä sanontoja

Ensimmäinen viikko Vilnan kirkkojen ja katedraalien katveessa on kulunut kuljeskellen kaupungin lukuisia mutkaisia ja komeita katuja, joille kauniiden vanhojen rakennusten julkisivut luovat hulppeat kehykset.  Toki kaikki Vilnan kadut eivät ole yhtä hulppeita kuin esimerkiksi kotikatumme, vaan poikkeaminen sisäpihoille tai kapeille sivukujille paljastavaa jopa surullisen rouhean sekä elämän- ja neuvostonmakuisen todellisuuden: monet upeat rakennukset on hylätty ja ne hajoavat palasiksi paikallisten käsiin. Osa asutuista taloista taas saisi hyvin pikaisen purkutuomion Suomessa. 

Pilies gatve aka kotikatu

Tämä on kuitenkin täysin ymmärrettävää, sillä Vilna on nähnyt paljon. Vanhakaupunki sinnitteli urhoollisesti  läpi Neuvostoliiton valtakauden, jolloin upeat kirkot muutettiin varastoiksi tai museoiksi, talot ränsistyivät ja kaupungin asukkaat joutuivat palaamaan alkeellisiin olosuhteisiin ilman viemäröintiä tai kuumaa vettä. Kun Liettua tasavalta julistautui jälleen itsenäiseksi, rähjäisen vanhan kaupungin kunnostaminen oli yksi ensimmäisistä tavoitteista. Uudella hallituksella ei kuitenkaan ollut riittäviä varoja tuhon korjaamiseen, mutta vuonna 1994 Unescon kirjattua vanhakaupunki maailmanperintökohteeksi, mahdollistui rahoituksen saaminen ja vanhankaupungin todellinen kunnostaminen. Sadan miljoonan dollarin sijoittaminen entistykseen ei todellakaan ole mennyt hukkaan, sillä nykyään vanhan kaupungin katulamput toimivat, tiet ovat päällystetty, puistot ja aukiot kunnostettu sekä rakennukset maalattu uudelleen. Kyllä tällaisessa miljöössä kehtaa suomalainen vaihto-opiskelija kuukautensa viettää. Vanhan kaupungin asemakaavaa suunnitelleella ei ilmeisesti ollut vatupassia tai suorakulmaa mukanaan, sillä kadut muodostavan sekavan sokkelon. Eksymisen vaara on kuitenkin pieni, sillä kirkkojen tornit toimivat hyvin apuna suunnistuksessa. Lisäksi kaupungin keskusta on kuitenkin lopulta melko tiivis, joten kotiin löytää helposti.

Alkuviikosta kävimme keilailemassa Rikun mentorin Lauran ja hänen kavereidensa kanssa keskustan ulkopuolella, Rikun koulun lähettyvillä. Keilauksessa olin yhtä huono kuin aiemminkin, mutta kaljan juomisessa olen selvästi kehittynyt. Suorastaan nautin siitä nykyään! Tytöt olivat todella mukavia ja rentoja. Vilpittömästi uskonkin, että tulemme tulevan kevään aikana hengailemaan yhdessä toistekin.

Tervetuloa Uzupisin vapaavaltioon

Teimme viikon aikana myös iltapäiväpyörähdyksen naapuriimme, Uzupisin viehättävään kaupunginosaan. Tämän ränsistyneissä 1800-luvun rakennuksissa asuu boheemeja elämäntaiteilijoita, minkä vuoksi alue on epäsovinnaisten aatteiden ja kokeellisen taiteen keskipiste. Kaupunginosa on julistautunut omaksi vapaavaltiokseen, jonka itsenäisyyttä juhlitaan aprillipäivänä. Tästä lisää siis huhtikuussa.

Minkälainen skeittiparkki teillä on? Tällainen on meillä.

Perjantain kunniaksi teimme visiitin Vilnan nähtävästi ainoaan skeittihalliin ja sen yhteydessä toimivaan skeittikauppaan. Halli oli valitettavasti suljettu, sillä viikonloppuna eräs paikallinen yritys viettää hulppeaa palkintogaalaansa sen rosoisten seinien sisäpuolella. Matkalla skedekauppaan kävimme kuitenkin kurkkaamassa kulisseissa, eikä ole ilmeisesti mitkään pienet juhlat tulossa, sillä sellaisella lavan koolla, valojen ja sceenien määrällä ja esiintyjien arsenaalilla jää mitkä tahansa linnanjuhlat nopeasti kakkoseksi.  Pienen ja päheen kaupan jäbät olivat super-mukavia ja rentoja ja puljussa pyörähtikin useampi tovi. Riku sai kutsun alppimatkalle sekä kisakutsun ensiviikon skeittikisoihin. Ei taida posti ennättää lennättämää lautaa siihen mennessä Suomesta Liettuaan, mutta seuraamaan kisoja on ehdottomasti suunnattava.

Nuoriso täällä puhuu suhteellisen hyvää englantia, mutta vanhemman ikäluokan kanssa on välillä kielellisiä  ongelmatilanteita. Tätä kielimuuria olemme parhaamme mukaan pyrkineet murtamaan tiili tiileltä eli sana sanalta. Tervehtiessämme, kiittäessämme ja hyvästellessämme osaamme jo sutjauttaa muutaman liettuankielisen fraasin, jotka nostavat hymyn kanssakeskustelijan huulille.  Se onkin sitten eri asia, mitä todellisuudessa heille sanomme.

Innoissaan Pyhän Annan kirkosta

Meillä on postilaatikko. Se on sininen!
Meille voi siis lähettää postia
osoitteeseen Pilies gatve 23/15-15, LT-01123,
Vilnius, Lithuania