Labas Vilnius

Makuuhuoneen ikkunasta kurkistaa Vilnan
yliopiston kellotorni. We're in the zone, mates! 

Aurinko seurasi meitä Helsingistä aina Riikaan asti, mutta laskeuduttuamme Vilnan lentokentällä oli näky lohduttomampi kuin hampaaton kurre. Lunta lensi taivaalta vaakatasossa syväjäädyttäen naaman sekä kaikki ulkoiset ruumiinosat. Hämmentävintä oli kuitenkin se, että sama jäätävä lämpötila vallitsi myös itse lentokentän sisätilassa, joten tiedoksi tänne matkustaville ystäville: pukekaa se rotsinne päälle jo lentokoneessa.

Kentälle meitä vastaan oli saapunut sympaattinen vuokraemäntämme, jonka kanssa ajoimme lumisessa ja kaaoksenomaisessa maisemassa asunnollemme vanhankaupungin Pilies gatvelle, joka on paitsi Vilnan vanhin katu myös ehkäpä kaunein, koristeellisin ja karismaattisin -sekä turistoitunein. Kesäaikaan saamme siis kuulemma nauttia katusoittajien musiikista ranskalaisella parvekkeellamme. Olimme toki nähneet muutaman kuvan asunnosta jo etukäteen, mutta onneksi saimme yllättyä positiivisesti uuden kodimme koosta,  sijainnista, siisteydestä ja varustetasosta. Rakennus, jossa asuntomme sijaitsee on eittämättä koko korttelimme rumin, mutta hyvä niin, sillä se mahdollistaa hulppeat maisemat ikkunoistamme.

Vilnan yliopisto tarjoaa halukkaille vaihtoopiskelijoille mentorin, eli paikallisen opiskelija-tutorin, jonka tehtävänä on auttaa maahan tulevaa opiskelijaa käytännön asioissa liittyen niin kouluun, asumiseen kuin vapaa-aikaakin. Mentorini Egle oli apunani jo ennen Vilnaan saapumistani, sillä hän oli paitsi korjannut yliopiston kirjoilla olevan virheellisen sähköpostiosoitteeni mutta myös laittanut paikallisen opiskelijakortin hakemukset vetämään. Mentorini mahdollisti myös sen, että sain kysyä ennen saapumistani mieltäni askarruttavia kysymyksiä koskien aina kraanaveden juomakelpoisuudesta parhaimpiin vaatekauppoihin.  Ensimmäisenä iltapäivänä lounastimmekin Eglen kanssa, ja hän valaisi kiitettävästi liettualaista elämää ja käytänteitä täällä. Koulun alkuun on vielä parisen viikkoa aikaa, joten ehdimme treffata mentorini kanssa vielä ennen aherruksen alkua.

Lähikuva paljastaisi Rikun innostuneisuuden.

Katsastimme aamupäivän aikana Rikun kanssa kotikorttelimme maininkeja ja yritin ottaa Rikusta yhä niin ihanan kiusallisia turistikuvia. Vuorokauden kokemuksella Vilna vaikuttaa jo kotoisalta, herttaiselta ja kompaktilta kaupungilta, jonka ihmiset ovat aitoja ja hintataso matala. Toki katukuvassa näkyy edelleen neuvostoaika babushkojen vaappuessa kadulla vastaan osittain rapistuneiden rakennusten väleissä, mutta kaikki uusi täällä on hyvin eurooppalaista. Niin rakennukset kuin mummotkin.

Vaikka asuntomme oli elettävässä kunnossa sellaisenaan, turhuuksia rakastavana halusin lähteä jo ensimmäisen yön jälkeen shoppailemaan asunnostamme kotia. Supermarkettien ja tavaratalojen puuttuessa kaupungin keskustan maisemasta, ostimme bussiliput (0,75e!) ja karkasimme keskustan "sykkeestä" taajamien jättimäisiin ostoskeskuksiin, joista Akropolis on tunnettu Baltian suurimpana. Tuoreimmat perheostoksemme Hyper Maxima XXX:ssa ja Eremitazassa ehostivat kotiamme mm. pyykkikorin, kahvinkeittimen, juustohöylän sekä ilmaraikastimen ja vaniljakynttilöiden (peittämään entisten asukkaiden aikaansaama röökinkatku) verran. Tästä on hyvä jatkaa :)