Kouluvelvollisuudet ja etenkin vieraat ovat pitäneet meidät
niin kiireisinä viime viikkojen ajan, että tapahtumien päivittäminen
kirjalliseen muotoon tänne on jäänyt jäähylle. Nyt kuitenkin kun ensiviikon
tentteihin lukeminen tulisi aloittaa, kummasti löytää kaikkea muuta parempaa
tekemistä…
Viime
viikonloppu oli urheilua, historiaa, ristejä ja asfaltti-ihottumaa täynnä.
Ystäväni Essi saapui Vilnaan viettämään syntymäpäiviään ja kärsimään
helteistä. Neljän päivän lomaan
sisällytettiin lonkkarointia Vingio Parkasissa, keilailua ja kepta duonaa Akropoliksessa,
hyytäviä hetkiä Kansanmurha-museon teloituskellareissa, terasseilua ja piknikkejä, markettiostoksia, mopsin metsästystä sekä
päivämatka luoteis-Liettualaiseen Šiauliain
kaupunkiin ja sen kuuluisaan pyhiinvaelluskohteeseen Ristikukkulalle.
Loppukliimaksi syntyi kun bongasimme Suomen presidenttiparin asumasta
asuntoamme vastapäätä valtiovierailunsa aikana.
Šiauliain kaupunki on maan kaupungeista
neljänneksi suurin. Itse kaupunki ei juurikaan vedä puoleensa turisteja vaan
magneettina matkailijoille toimii lähistöllä keskellä peltoja sijaitseva
Ristikukkula (Kryžių kalnu). Kukkulalla tököttää
sellainen määrä erikokoisia, –näköisiä ja -ikäisiä ristejä, että niiden
laskeminen –tai määrän hahmottaminen on ihmisjärjelle mahdotonta. Nykypäivänä veikkailut huojuvat kymmenistä
tuhansista miljoonaan. Ristikukkulan alkuhistoria on osittain hämärän peitossa,
mutta ristien pystyttelyn arvellaan saaneensa alkunsa samoihin aikoihin kun
liettualaiset kahistelivat saksalaisen valloittajien kanssa Šiauliain kaupungin hallinnasta. Ristien pystyttämisestä
on tullut vieraan vallan painostusta uhmaavan kansallisen itsenäisyyden ja
katolisen uskonnon symboli. Erityisen aktiivista ristien pystyttelyä oli
Venäjän tsaarin vallan ja neuvostomiehityksen aikana. Neuvostovaltaa
ristiviidakko ja sille suunnatut pyhiinvaellusmatkat ärsyttivät niin paljon,
että ristit ja kaadettiin useaan otteeseen ja jopa kukkula lanattiin
tasaiseksi. Tästä huolimatta kukkula ja ristit nousivat aina uudelleen.
Junamatkamme Vilnasta Šiauliaihin kesti 2,5 tuntia, jonka jälkeen
löysimme bussiasemalta rouhean paikallisbussin kohti Ristikukkulaa. Vajaan
vartin päästä löysimme itsemme valtatien varresta, josta kävelimme parisen
kilometriä itse kukkulalle. Kukkula risteineen ja hiljaisine nunnarukouksineen
oli kirkkaassa auringonpaisteessakin niin vaikuttava, että pimeän aikaan
rohkeuden keräämiseen menisi useampi tovi.
 |
| Ristikukkulalta lähdettäessä meidät hyvästeli haikara- pariskunta |
Moi!
VastaaPoistaSattumalta törmäsin tähän blogiin googlen kautta. Itselläni on sinänsä läheiset suhteet Liettuaan, että vaimo tulee sieltä. Tosin asutaan Suomessa. Tavattiin Lappeenrannan yliopistolla, hän siis oli vaihto-oppilaana.
Hauska lukea Liettua-kokemuksia muiden suomalaisten silmin, harva kun muuten ko. maasta oikeen mitään tietääkään :D Selailin tämän blogin läpi ja luin kaikki Liettuaa koskevat tekstit, kivaa viihdettä ja hauska tyyli kirjoittaa. Hauska panna merkille, että samat asiat naurattaa teitä kuin itseäkin alussa :D Joko Liettuan kieli on alkanut luistaa? Välihuom: se teidän mentori Eglen nimi on suomeksi kuusi. Jep, se puu. :D
Itse en ole Vilnassa käynyt kuin kerran, vaimo tulee siis Kaunasista ja siellä on tullut käytyä noin 10 kertaa. Kesällä ois taas tarkotus parisen viikkoa lomailla siellä. On tosin tullut käytyä myös Vilnassa, Klaipedassa, Siauliaissa yms. (myös ristikukkulalla - googlaa nightwish ja laita kuvahaku, löytyy aika nopsaan kuva joka on otettu bändistä ko. kukkulalla :D)
Olen ihan huvikseni alkanu lukea Liettuaa, toki omatoimisesti lähinnä. Netistä kaikki kielisivustot esiin vain ja nettiradiot päälle. Tavoitteena oikeasti puhua jo jotain kunhan kesällä taas suunnataan Kaunasiin :)
Kauanko on tarkoitus olla siellä vielä?
Moikka,
VastaaPoistahauska kuulla, että vahingossa eksyit blogini jäljille ja tekstien viihdearvo on ainakin jonkun mielestä kohdillaan. Liettua tosiaan tuntuu olevan suomalaisille jonkinlainen musta aukko heti Viron ja Latvian jälkeen. Tosin kesän saapuessa tänne on suomalaisturistien määrä moninkertaistunut joten eiköhän Vilnastakin kohta kehitellä seuraava Riika.
Liettuan kieli luistaa -ja ei luista. Mun kielipää tuntuu olevan niin itsepäinen, ettei sijamuodot ja sanojen taivutukset vieläkään kovin luonnostaan suju, mutta päivittäiset ruokaostokset, lipun ostot, ravintolatilaukset yms. pystyy vetämään läpi paikallisella kielellä. Lisäksi palvelu tuntuu usein olevan parempaa mikäli hallitsee kriittiset sanat. No, vielä tässä on reilu kuukausi aikaa treenata!
Tsemppiä Liettuan kielen opintoihin ja riemukasta Kaunasin matkaa!
Ps. Eglėn nimi tosiaan tarkoittaa kuusta, se selvisi mulle jo ensimmäisellä liettuan tunnilla kun opettajankin nimi on Eglė -kuten ilmeisesti noin joka toisen liettualaisen naisen. Useat liettualaiset nimet muutenkin näyttävät tarkoittavan jotakin. Esimerkiksi perinteinen miehen nimi "Gintaras" tarkoittaa meripihkaa ja "Ugnius" tulta.
Moikka taas,
VastaaPoistaJeps ihan kiva on lukea blogeja, joissa on just sopivan hauska ote, ei liian virallinen. Ja silti tulee ihan asiaakin sopivasti huumoriin kätkettynä. Täytyy myöntää, että Liettua oli itsellekin pelkkä musta aukko (tiesin tosin baltian maiden järjestyksen kartalla :D) Tosiaan se on tulossa tutummaksi suomalaisille nykyisin, Kaunasiinkin kun voi lentää Rainerilla niin halvalla ja helposti.
Itsellä on toki selvä syy ja into oppia kieltä. Vaikka en toki tarvi sitä oikeasti missään, ni on tosi siisti puhua vaimon sukulaisten ja tuttujen kans jotain oikeasti. Ei vain käännösten kautta. Ahdistavaa olla jossain, missä ei tiedä yhtään mitä ihmiset puhuu :D Ja toisaalta on ihan hauska osata hieman jotain spesiaalimpaa kieltä. Minkälainen oppimateriaali teillä muuten on siellä? Onko olemassa joku hyvä kirja (esim. enkku-LT) vai opiskeletteko miten? Ite ostin Liettuasta yhden tosi vanhanaikaisen oloisen kirjan just enkku-liettua -versiona. Siitä aika hyvät perusteet. Toki se on auttanu paljon, että on passiivisesti kuullut kieltä paljon ennen kuin on alkanut yrittää es opetella sitä.
Noista nimistä, oon huomannu saman että useat etunimet tarkoittaa jotain. Kuten Jūratė = (Jūra = meri), Aušra = aamun kajastus tms., Rasa = kaste (aamulla ruohossa tms.), Ramune = (Ramus = rauhallinen). Noista Gintaraksista yms. on yleensä olevassa naisversio myös, Gintare.
Yks hauska nimi on Vaiva :D Ja paikkakunnista ehkä paras on Aristava.
Sukunimet tai paikan nimet ei sielläpäin kovinkaan usein tarkoita oikein mitään, toisin kuin taas Suomessa jokainen pieni paikka tai sukunim on jonkun luonnonpaikan mukaan nimetty.
Nautippas loppuajasta siellä!
Jukka